Miten päädyin ehdokkaaksi?

Päätöksiä tehdessä on tärkeää, että ihmisiä, joita päätös koskee, kuullaan tasapuolisesti. Asun Espoossa, joka on suurelta osin haja-asutusaluetta ja koostuu pienistä kyläyhteisöistä. Kyläyhteisöni Lahnus on toistaiseksi suhteellisen harvaan asuttu, mutta silti täältäkin löytyy asukkaita, jotka haluavat olla perillä sekä yhteisten että omien alueidensa asioista. Olen yksi näistä asukkaista.

Arvot määrittävät elämäämme. Motivoidumme erilaisiin tekoihin pitkälti arvomaailmamme pohjalta.

Espoon vanhinta kyläkoulua, Lahnuksen alakoulua, oltiin lakkauttamassa noin vuosi sitten. Alueen asukkaat vastustivat lakkauttamista ja toivat esiin yksityiskohtia, jotka puolsivat koulun toiminnan jatkumista. Alueen asukkaiden aktiivisen toiminnan seurauksena Lahnuksen kyläkoulu sai jatkaa toimintaansa. Olin taustajoukoissa mukana vastustamassa lakkauttamista.
Tämän tapahtuneen takia minussa kuitenkin heräsi syvä huoli tulevaisuudesta. Voisiko tämä tapahtua uudestaan ja miten itse voisin vaikuttaa asiaan. Kyläkoulun lakkauttamisuhka sotii vahvasti omaa arvomaailmaani vastaan.

Arvostan luontoa ja sen monimuotoisuutta paljon. Luonnosta saamme energiaa, voimavaroja arkeen sekä joillekin myös elinkeinon. Yhteisissä luontoa koskevissa päätöksissä tulisikin käyttää kaikki saatavilla oleva tutkittu tieto, jotta päätös olisi mahdollisimman vähän luontoa kuormittava mutta kuitenkin elinkeinojen harjoittajille sopivia.

Pohjois-Espoon Lahnuksen koulun luonnonläheinen opetusympäristö ja sen ympärillä toimiva ainutlaatuinen kyläyhteisö on arvo, jota ei voi mitata rahassa. Alueella asuu paljon lapsiperheitä mutta myös ikääntyneitä. Kyläyhteisön hengen vaaliminen on suurin syy, miksi päädyin asettumaan ehdolle.

Tuottavuutta hyvinvoinnin kautta

Hyvinvoiva yhteiskunta on sekä tuottava että kansalaisen voimavara. Koettu hyvä terveydentila lisää hyvinvointia.

Tuottavuuden näkökulmasta katsottuna nykyisiin hyvinvointiyhteiskuntamme kasvaviin terveysongelmiin tulisi suhtautua terveyttä edistävällä työotteella. Tämä tarkoittaisi yhteiskunnallisesti katsottuna laajoja ajatusmallien muutoksia sekä pitkäaikaista muutoksiin sitoutumista meiltä kaikilta.

Yhteiskunnallinen terveyden edistäminen on pitkä mutta tuottava prosessi, joka lähtee aina yksilötasolta. Yksilön motivaatiota pysyvämpään muutokseen ohjaa pitkälti sisäinen motivaatio; halu tehdä asioita mitkä oikeasti kiinnostavat ja tuovat mielihyvää.

Suomalalainen yhteiskunta tarvitsee enemmän terveydenhoitajia. Kouluterveydenhuollossa tulisi olla satoja terveydenhoitajia enemmän, jotta esimerkiksi jokainen koululainen voisi halutessaan saada yhteyden terveydenhoitajaan koulupäivänsä aikana. Kouluterveydenhoitajat toimivat myös tärkeässä roolissa terveyden edistämisen asiantuntijoina koulujen moniammatillisissa työryhmissä.

Miltä kuulostaisi ajatus omasta nimetystä terveydenhoitajasta, johon voisi tarvittaessa ottaa yhteyttä ihan missä terveydellisessä asiassa tahansa ja hän sitten joko hoitaisi itse tai sitten ohjaisi eteenpäin?

Terveystiedon luotettavuus ja viestintä

Hoitohenkilökunnan asiakkailleen tarjoaman terveystiedon tulee olla luotettavaa sekä kansantajuista. Terveydenhuollon opiskelijoille ja ammattilaisille on taattava laadukkaita koulutusmahdollisuuksia, jotta ammattitaitoa voi halutessaan työn ohella kehittää. Niin kunta- kuin hyvinvointialueillakin tiedolla johtamisen tulee olla läpinäkyvää sekä perustua uusimpiin tarjolla oleviin luotettaviin tutkimustuloksiin.

Digitaalisia asiakaspalvelujärjestelmiä tulisi kehittää niin, että ne palvelevat käyttäjiään parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedon tulisi saavuttaa myös ne kansalaiset, joilla ei ole hallussaan uusinta uutta olevia älylaitteita.

Viestinnän kansalaisilta päättäjille ja toisinpäin tulee olla toimivaa riippumatta siitä mitä viestintävälinettä kukin käyttää.

Hyvinvointivaltion tehtävä on huolehtia väestöstään ja järjestää tarvittavat palvelut niin, että ne vastaavat väestön tarpeisiin. Hyvinvointijärjestelmät on luotu ihmisiä varten eikä ihmisiä järjestelmiä varten.